Hyytymistekijät

Hyytymistekijät ovat veren hyytymisreaktiossa tarvittavia proteiineja. Useimmat tekijät syntetisoidaan maksassa ja ne osallistuvat vaiheittaisiin biokemiallisiin reaktioihin, joiden lopputulos on fibriiniverkoston muodostuminen. Moni tekijä tarvitsee vitamiini K:n aiheuttamaa gamma-karboksylaatiota, jotta se toimii oikein. Tekijät jaetaan serine-proteaasien, ko-faktorien sekä kalsiumin tarpeen mukaan toimiviin komponentteihin, ja ne on merkitty I–XIII.

Hyytymiskaskadi muodostuu kahdesta alusta, intrinsic- ja extrinsic-polusta, jotka yhdistyvät yhteiselle reitille. Intrinsic-polku alkaa tekijä XII:n aktivoitumisesta ja etenee XI:n, IX:n ja VIII:n kautta. Extrinsic-polku käynnistyy kudostekijän (III) ja tekijä VII:n välityksellä. Molemmat polut konvergoituvat tekijään X, joka aloittaa yhteisen osan: X yhdessä tekijöiden V ja II kanssa muodostaa prokromiinista trombiinin, ja trombiini muuttaa fibrinogeenin fibriiniksi, jolloin hyytymä muodostuu. Tekijä XIII stabiloi lopullisen fibriiniverkoston.

Tärkeimmät vitamiini K:n riippuvaiset tekijät ovat II, VII, IX ja X, sekä proteiinit C ja S, jotka osallistuvat myöhemmin hyytymän sääntelyyn. Hyytymistekijöiden häiriöt voivat aiheuttaa verenvuotoja (esimerkiksi hemofilia A, B) tai muita ryhmiä, kuten von Willebrandin tauti. Tutkimuksessa käytetään PT/INR- ja aPTT-mittauksia sekä tekijäkoe-elimisiä analyyseja. Korvaushoitoon kuuluvat rekombinantit tai plasmapohjaiset tekijät sekä tarvittaessa desmopressiini vWD:n lievissä tapauksissa.