Hypervisortekniikalla

Hypervisortekniikka mahdollistaa useiden virtuaalikoneiden ajamisen samalla fyysisellä koneella. Hypervisori hallinnoi laitteiston resursseja ja eristää virtuaalikoneiden suoritusympäristöt toisistaan. Tällaisten ratkaisut mahdollistavat paremman resurssien hyödyntämisen sekä joustavan skaalautuvuuden IT-infrastruktuurissa.

Hypervisoreita on kahta päätyyppiä. Type 1 eli bare-metal -hypervisor ajattaa suoraan laitteiston päällä ilman isäntäkoneen käyttöjärjestelmää; esimerkkejä VMware ESXi, Microsoft Hyper-V, KVM ja Xen. Type 2 eli hosted -hypervisor asennetaan olemassa olevan käyttöjärjestelmän päälle; yleisiä työkaluja ovat Oracle VirtualBox, VMware Workstation ja Parallels Desktop.

Nykyaikaiset hypervisorit hyödyntävät hardware-assisted virtualization -ominaisuuksia (esim. Intel VT-x/AMD-V) sekä IOMMU:ta ja joskus paravirtualisaatiota suorituskyvyn parantamiseksi. Ne abstractoivat CPU:n, muistimäärän, tallennuksen ja verkkoyhteydet virtuaalikoneille, jotka voivat käyttää eri käyttöjärjestelmiä.

Käyttökohteita ovat datakeskukset, pilvipalvelut, työpöytävirtualisointi sekä testaus- ja kehitysympäristöt. Hypervisorit mahdollistavat nopean kapasiteetin skaalaamisen, live-migraation ja paremman eristämisen.

Rajoituksia ovat hallinnan monimutkaisuus ja mahdollinen suorituskyvyn overhead, riippuen käytetystä hypervisorista ja kuormasta. Lisäksi lisensointi, tuki ja riippuvuus toimittajista voivat vaikuttaa kustannuksiin. Hypervisor on korkea-privilege-tila, joten turvallisuus, päivitykset ja eristys ovat keskeisiä.

Hallintaa tukevat työkalut kuten VMware vCenter, Microsoft System Center, OpenStack ja Proxmox sekä varmuuskopiointi- ja migraatio-ominaisuudet.

Trendit suuntaavat tiiviimpään konttien kanssa toimimiseen, pilvi- ja edge-ympäristöihin sekä avoimuuden lisäämiseen standardien avulla.