Huonekorkeutta

Huonekorkeutta tarkoitetaan huoneen pystysuoraa mittaa, eli lattialta kattoon ulottuvaa korkeutta. Se vaikuttaa tilan kokemukseen, valaistukseen ja rakennusfysikaalisiin ominaisuuksiin. Huonekorkeus voi vaihdella tilan eri osissa, esimerkiksi vinoissa kattorakenteissa, parvi-tiloissa tai tilankäytön mukaan suunnitelluissa korkeimmissa tai matalammissa osissa.

Mitoitus ja mittaus tapahtuvat yleensä tilan käyttötarkoituksen mukaan. Kun tilassa on korkeat katot, tila vaikuttaa avarammalta ja hyvän tilan huomaa jo ensisilmäyksellä; matalammat tilat voivat tuntua intiimimmilta ja käytännöllisiltä, mutta niissä syntyy usein rajoitetumpi sisustusvaihtoehto. Mittaus tehdään tavallisesti lattian pinnasta katon alimpaan pistemäiseen kohtaan; jos katto on vino, voidaan käyttää minimi-, maksimi- tai keskimääräistä korkeutta riippuen tilan tarkoituksesta.

Vaikutukset käytännössä liittyvät suunnitteluun ja energiatehokkuuteen. Huonekorkeus rajoittaa kalusteiden sijoittelua, valaistusta ja ilmanvaihtoa sekä lämmitys- ja jäähdytystarpeita. Korkeat tilat voivat tarvita enemmän ilmanvaihtoa ja erilaista akustista suunnittelua, jotta ääni ei kantaudu liian pitkään ja tila ei vaikuta akustisesti kuormitetulta.

Tyypillisesti modernissa asuinrakennuksessa huonekorkeus on noin 2,4–2,7 metriä, kun taas vanhemmissa rakennuksissa korkeus voi olla pienempi. Tarkat minimi- ja suositusarvot vaihtelevat maittain, rakennuslajista ja säädöksistä riippuen.