Hoitovaikutuksen

Hoitovaikutuksen käsite kuvaa terveydenhuollon toimenpiteen tuomaa hyötyä potilaan terveydelle. Se voi ilmetä oireiden lievityksenä, toimintakyvyn paranamisena, taudin etenemisen hidastumisena tai estymisenä sekä elämänlaadun parantumisena. Hoitovaikutukseen sisältyy sekä hoidon suorasta farmakologisesta tai muusta biologisesta vaikutuksesta syntyvä potentiaali että hoitoon liittyvistä tekijöistä johtuva psykologinen ja sosiaalinen tuki, sekä odotusten ja kontekstin vaikutus.

Hoitovaikutuksen arviointi perustuu tutkimuksessa käytettyihin kliinisiin päämääriin eli endpointeihin, kuten oirevasteeseen, toiminnanparantumiseen, elinajanodotteeseen tai elämänlaadun mittareihin. Tärkeää on sekä vaikutuksen suuruus (suurten ja pienempien hyötyjen vertailu) että ajallinen ulottuvuus (lyhytaikainen vs. pitkäaikainen). Tutkimusorganisaatiossa hoitovaikutus määritellään usein kontrolloiduissa kokeissa ja järjestelmällisissä yhteenvetotutkimuksissa, joissa myös epävarmuus ja mahdolliset kiertokytkimet dokumentoidaan.

Hoitovaikutukseen vaikuttavat sekä potilaan ominaisuudet (ikä, sairausyhdistelmät, geneettiset tekijät, adheeraus) että hoidon toteutus (annos, hoitojakson kesto, hoitoon liittyvä tuki, yhteisymmärrys potilaan kanssa). Myös haittavaikutukset ja hoidon kustannukset voivat muuttaa ei-toivottua nettohyötyä. Nettihoitovaikutus kuvaa hyötyjen ja haittojen erotusta, ja se riippuu sekä hoidon laadusta että yksilöllisestä vasteesta.

Hoitovaikutuksen käsitettä käytetään laajasti lääketieteessä, farmakologiassa ja terveydenhuollon politiikassa. Se korostaa potilaan kokeman hyödyn ymmärtämistä, tasapainoa riskeihin nähden sekä hoitopäätösten tekemistä potilaan arvojen ja mieltymysten mukaan.