Historiakäsitys

Historiakäsitys on tapa kuvitella ja tulkita menneisyyttä. Se määrittelee, mitä katsotaan historialliseksi tapahtumaksi, miten tapahtumat liittyvät toisiinsa ja millaisia merkityksiä menneisyydelle annetaan. Historiakäsitys syntyy sekä yksilöllisestä ajattelusta että yhteisön tavasta muistaa ja käyttää menneisyyttä.

Se sisältää kysymyksiä ajasta, muutoksesta ja pysyvyydestä, sekä syiden ja seurausten ymmärtämisestä, toimijoiden ja rakenteiden pohtimisesta ja tarinallistamisesta. Keskeisiä ulottuvuuksia ovat temporaarisuus (lineaarinen, syklinen, moniulotteinen), syy-seuraussuhteet sekä subjekttien ja yhteiskunnallisten rakenteiden roolit.

Historiakäsitys rakentuu lähteiden, metodien ja tulkintakehysten kautta. Lähdekritiikki, kontekstualisointi ja teoreettiset näkökulmat vaikuttavat siihen, millaisia tapahtumia korostetaan ja miten niiden merkitys asetellaan. Eri historiakäsitykset heijastavat erilaisia suuntauksia, kuten positivismia, Annales–perinnettä, marxistista historiankäsitystä, postkolonialismia sekä sukupuolihistorian ja postmodernin kritiikin vaikutusta.

Historiakäsityksen ymmärtäminen on keskeistä tutkimuksessa ja opetuksessa. Se vaikuttaa siihen, miten menneisyyttä ymmärretään, muistetaan ja yhteiskunnassa huomataan. Hyvä historiakäsitys tunnistaa lähteiden rajat sekä tulkintojen moniäänisyyden ja välttää liiallista teleologista tai presentististä tulkintaa.