Histokompatibiliteettimolekyyleillä

Histokompatibiliteettimolekyyleillä, jotka tunnetaan myös kudosyhteensopivuusmolekyyleinä, on keskeinen rooli immuunijärjestelmän toiminnassa. Ne ovat solujen pinnalla esiintyviä proteiineja, jotka auttavat elimistöä erottamaan omat solunsa vieraista tai epänormaaleista soluista. Nämä molekyylit ovat erityisen tärkeitä elinsiirtojen yhteydessä, sillä niiden erot solunpinnalla määrittävät, hyväksyykö elimistö siirretyn elimen vai hylkiö it.

Histokompatibiliteettimolekyylejä on kahta päätyyppiä: luokka I ja luokka II. Luokka I molekyylejä löytyy lähes kaikista elimistön soluista, ja ne esittelevät solun sisäisiä peptidejä, kuten virusten tai syöpäsolujen tuottamia proteiineja, T-auttajasoluille. Luokka II molekyylejä löytyy pääasiassa immuunijärjestelmän soluista, kuten makrofageista ja dendriittisoluista, ja ne esittelevät solun ulkopuolisia peptidejä, kuten bakteerien osia, T-auttajasoluille.

Ihmisillä histokompatibiliteettimolekyylejä kutsutaan ihmisen leukosyyttiantigeeneiksi (HLA). HLA-geenit ovat erittäin polymorfisia, mikä tarkoittaa, että niistä on monia erilaisia versioita populaatiossa. Tämä geneettinen monimuotoisuus on tärkeä, sillä se auttaa ihmispopulaatiota suojautumaan monenlaisilta taudinaiheuttajilta. Toisaalta se tekee sopivan luovuttajan löytämisestä elinsiirtoa varten haastavaa, koska luovuttajan ja vastaanottajan HLA-tyyppien on oltava mahdollisimman lähellä toisiaan hylkimisreaktion minimoimiseksi. Kudosyhteensopivuuden tutkimus on jatkuvaa ja pyrkii kehittämään menetelmiä, jotka parantavat elinsiirtojen onnistumista ja vähentävät elimistön immuunireaktiota.