Hintoindeksit

Hintoindeksit ovat tilastollisia mittareita, joilla mitataan hintatason muutoksia ajassa. Niiden avulla voidaan seurata sekä yleistä inflaatiota että hintamuutoksia tietyissä hyödyke- tai palvelukategorioissa. Hintaindeksit voivat käsittää koko talouden tai rajata tarkastelun esimerkiksi kuluttajille, yrityksille tai tuotantopanoksille.

Yleisimmät hintaindeksit Suomessa ovat kuluttajahintaindeksi (KHI), elinkustannusindeksi sekä tuotantohintojen indeksit. Kuluttajahintaindeksi mittaa kotitalouksien ostamien hyödykkeiden ja palveluiden hintojen kehitystä tietyn kuluttajakorin kautta. Elinkustannusindeksi kuvaa asumisen ja kulutuksen rahallista kustannuseroa. Tuotantohintojen indeksit, kuten tuottajahintojen indeksit, seuraavat yritysten saamien hyödykkeiden ja toimitettujen palveluiden hintojen muutoksia.

Indeksit lasketaan erilaisilla menetelmillä. Yleisimpiä ovat Laspeyres-, Paasche- ja Fisher-indeksit. Ne käyttävät painotettuja koepainoja valittua korin tai tuotteen arvoitusyhteyttämistä varten ja asettavat perusvuoden arvoiksi 100 tai 1. Painot määrittelee, miten paljon kukin tavara tai palvelu vaikuttaa kokonaisindeksiin. Indeksit voivat olla kausitasoitettuja tai ei, ja tiedot päivitetään säännöllisesti.

Käyttötarkoitukset kattavat talouspolitiikan seurannan, hintasopimusten ja palkkojen indeksoinnin sekä kuluttajien ja yritysten päätöksenteon tukemisen. Rajoitteita ovat muun muassa korvattavuusilmiöt, laadun muutokset, uusien tuotteiden ja kategorioiden tuominen sekä tietojen päivitysprosessit.

Tilastokeskus tarjoaa Suomen viralliset hintaindeksit, kuten KHI:n ja elinkustannusindeksin, sekä lisätietoa niiden menetelmistä ja julkaisuajoista. Globaalisti hintaindeksit ovat keskeinen osa makrotaloutta ja inflaation mittausta.