Hinduismissa

H Hinduismissa viittaa termi “Hinduismissa” laajaan perinteeseen, käytäntöihin ja yhteisöihin, jotka muodostavat Hindu-uskonnon. Se on maailman vanhin jatkuvasti harjoitettu uskonto, ja se kehittyi Intian niemimaan alueella sekä sen lähialueilla monien suuntausten kautta. Hinduismi ei ole yksi yhtenäinen järjestelmä, vaan monimuotoinen kokonaisuus, jossa tekstit, rituaalit ja jumaluuskäsitykset vaihtelevat alueittain ja koulukunnittain.

Keskeisiä käsitteitä ovat dharma (elämän moraalinen järjestys), karma (tekojen seuraamus), samsara (kiertokulku uudelleen syntymien) ja moksha (vapautuminen). Brahman ymmärretään usein kaikkeuden perusolemukseksi, jonka moni-ilmeisyys ilmenee eri jumaluuksina tai jumaluuden erilaisina muotoina.

Uskonnonilmaisut vaihtelevat: jotkut painottavat henkilökohtaista jumaluususkontoa, toiset monijumalaisuutta tai henoteismiä. Suurten jumalien, kuten Brahmanin, Vishnun, Shivan ja Deviin, palvonta on yleistä, mutta käytännöt ja korostukset vaihtelevat alueittain. Puja-rituaalit kotona tai temppelissä sekä juhlien ja pyhien paikkojen kunnioitus ovat keskeisiä.

Tekstit jakautuvat srutiin (vedat ja upanishadit) sekä smriti-kirjallisuuteen (Ramayana, Mahabharata, Puranat). Tärkeimpiä filosofisia suuntia ovat Vedanta (Advaita, Vishishtadvaita, Dvaita), Samkhya, Yoga, Nyaya ja Vaisheshika.

Hinduismi on monimuotoista ja jatkuvasti kehittyvää; käytännöt ja painotukset vaihtelevat kulttuurin, alueen ja yhteisön mukaan. Globalisaatio on tuonut uskonnon ilmenymiä maailmanlaajuisesti sekä siirtolaisuutta.