Heurististen

Heurististen toimintatapojen käsite viittaa kognitiivisiin sääntöihin tai yksinkertaisiin oivalluksiin, joita ihmiset käyttävät ongelmanratkaisuun ja päätöksentekoon silloin kun tietoa on rajallisesti tai tilanteeseen liittyy kiire. Termi juontuu kreikan sanasta heuriskein, joka tarkoittaa löytämistä. Heuristiset ovat usein hyödyllisiä; ne voivat nopeuttaa ajattelua ja johtaa tyydyttäviin tuloksiin usein ilman systemaattista analyysiä. Toisaalta ne voivat altistaa virheille ja havaittaville virhesignaaleille, etenkin jos konteksti on poikkeuksellinen.

Yleisimmät esimerkit heuristisista säännöistä ovat edustavuusheuristiikka, saatavuusheuristiikka sekä kiinnitysvaikutus. Edustavuusheuristiikassa päätökset tehdään sen perusteella, kuinka hyvin asia muistuttaa jotakin tuttua mallia tai stereotypiaa, mikä voi johtaa virheellisiin todennäköisyyden arvioihin. Saatavuusheuristiikka nojautuu siihen, kuinka helposti mieleen tulee esimerkkejä tai tapahtumia, ja johtaa usein tilastollisesti harhaanjohtaviin arvioihin. Kiinnitysvaikutus (anchoring) tarkoittaa, että alkuperäinen tieto tai luku muodostaan vaijerin, jonka ympärille myöhemmät arviot jykevöityvät tai painuvat.

Sovellukset ja rajoitukset. Heuristisia keinoja käytetään laajasti suunnittelussa, päätöksenteossa ja ihmiskokeissa sekä joissakin tekoälysovelluksissa, joissa nopea päätöksenteko on eduksi. Ne voivat kuitenkin johtaa systemaattisiin virheisiin tai epäjohdonmukaisuuksiin, jolloin tulokset poikkeavat optimaalisesta. Yksi keskeinen liitos on kognitiivinen preferenssi kohti rajoitettua rationaliteettia (bounded rationality), jossa ihmiset tekevät parhaansa pienin tiedoin ja aikarajoittein. Tutkimusalueen tunnetuimpia nimiä ovat Kahneman ja Tversky, jotka toivat heuristiikat ja niihin liittyvät harhat laajempaan kognitiotieteen keskusteluun.