Henkillöllisyys

Henkilöllisyys (yleensä kirjoitetaan henkilöllisyys) on käsite, joka viittaa henkilön identiteetin tilaan sekä niihin tunnisteisiin, joiden avulla henkilö voidaan yksilöllisesti todentaa. Käsite kattaa sekä oikeudellisen identiteetin—nimi, syntymäaika, henkilötunnus ja muut viralliset tunnisteet—että yksilön kokemuksen omasta itsestään. Henkilöllisyys on keskeinen sekä arjessa että viranomaispalveluissa, kun henkilön tunnistaminen on välttämätöntä.

Etymologiaa tarkasteltaessa sana muodostuu sanoista henkilö ja -llisyys, jolla ilmaistaan tilan tai laadun käsite. Varsinainen käyttö ja merkitys korostuvat erityisesti kontekstissa, jossa henkilön tunnistaminen on välttämätöntä.

Käyttötarkoitukset ja kontekstit

Oikeudellinen ja hallinnollinen: Henkilöllisyys on keskeinen osa julkisia ja yksityisiä palveluita. Viranomaiset sekä yksityiset tahot tarvitsevat tunnistamisen varmistaakseen seuraamus- ja oikeusperusteet, esimerkiksi asiointiin liittyviä henkilöllisyystodistuksia (passi, henkilökortti) ja rekisteröintejä.

Filosofinen ja psykologinen näkökulma: Henkilöllisyys katsoo usein sekä yksilön jatkuvuutta ajan mittaan että sitä, mikä tekee jokaisesta henkilöstä saman toisen kanssa. Teorioita ovat muun muassa muistiteoria (identiteetti perustuu muistoihin ja tietoisuuteen), psyykkinen jatkuvuus sekä kehon- tai aivojen jatkuvuuteen liittyvät näkökulmat. Keskustelut pohjautuvat kysymyksiin siitä, mikä pitää ihmisen yhtenäisenä olentona muuttuvassa maailmassa.

Digitaalinen identiteetti ja tietosuoja: Nykyään henkilöllisyys kattaa myös digitaalisen ulottuvuuden. Digitaalinen identiteetti koostuu verkko- ja palvelutunnisteista, ja sen hallinta sekä tietosuoja ovat keskeisiä kysymyksiä identiteettivarkauksien ja väärinkäytösten ehkäisyssä.

Lisätietoa: Henkilöllisyystodistus, Identiteettivarkaus, Henkilötiedot, Tietosuoja.