Hengitystieongelmia

Hengitystieongelmia ovat tiloja, joissa hengitysteiden normaalisti avoin ja tehokas toiminta heikkenee. Hengitystie jaetaan ylempiin osiin (nenä, nielu, kurkunpää) sekä alempiin (keuhkoputket ja keuhkot), ja ongelmat voivat olla tilapäisiä tai kroonisia sekä aikuisilla että lapsilla.

Yleisimmät syyt ovat infektiot (virukset ja bakteerit), allergiset reaktiot (allerginen nuha, astma) sekä rakenteelliset tekijät (deviatoitunut nenäkäytävä, adenoidien tai mandelien liikakasvu). Alempien hengitysteiden ongelmia voivat aiheuttaa astma, COPD, keuhkoputkentulehdukset sekä vierasesineen aiheuttama tukos lapsilla. Harvinaisempia syitä ovat kasvaimet ja immuunijärjestelmän häiriöt.

Oireet riippuvat sijainnista, mutta yleisimpiä ovat hengenahdistus, vinkuva hengitys, yskä, rintakipu, nenä- ja kurkkutukkoisuus sekä unihäiriöt kuten uniapnea.

Diagnoosi määräytyy potilaan historiallisen tiedon ja fyysisen tutkimuksen perusteella; tarvittaessa käytetään spirometriaa keuhkojen toiminnan mittaamiseen, nenä- ja kurkkuendoskopiota sekä kuvantamista (röntgen, CT) ja allergiatestejä.

Hoito riippuu syystä. Yleisiä keinoja ovat triggerien välttäminen, inhaloitavat lääkkeet (bronkodilataattorit, tulehdusta ehkäisevät kortikosteroidit), antibiootit bakteeri-infektioihin sekä tarvittaessa kirurgiset toimenpiteet epäkohtien korjaamiseksi. Moniammatillinen seuranta parantaa hoitotuloksia.

Ennuste vaihtelee taudittain; monissa tapauksissa hengitystieongelmat ovat hallittavissa hoidon avulla, mutta krooniset tilat voivat vaatia jatkuvaa hoitoa ja elämäntapamuutoksia, kuten tupakoinnin välttämistä, rokotuksia ja allergian hallintaa. Hätätapauksissa, kuten äkillisessä hengitysvaikeudessa, on hakeuduttava välittömästi päivystykseen.