Hengitysnopeutta

Hengitysnopeus, eli respiration taajuus (RR), tarkoittaa hengitysten määrää minuutissa. Se kuvaa, kuinka usein henkilö hengittää levossa tai tietyssä tilanteessa. Hengitysnopeus mitataan yleensä katsomalla tai kuuntelemalla kehon liikkeitä ja laskemalla hengitykset 30–60 sekunnin ajanjaksolta, jolloin tulos kerrotaan kaksinkertaiseksi. Potilaan tulisi olla rauhallinen eikä hän saa tehdä syvää tai pidätettyä hengitystä mittauksen aikana.

Yleisesti ottaen hengitysnopeuden normaaliväli vaihtelee iän mukaan. Aikuisilla levossa tavallinen määrä on noin 12–20 hengenvetoa minuutissa. Lapsilla ja imeväisillä nopeus on suurempi ja laskee iän myötä. Esimerkiksi vastasyntyneillä hengityselvitysnormaali voi olla noin 40–60 hengenvetoa minuutissa, kun puolivuotiailla noin 30–40 hengenvetoa minuutissa. Yleinen ohjeistus painottaa levossa tapahtuvaa mittausta, sillä aktiivisuus ja kuume voivat merkittävästi muuttaa arvoja.

Hengitysnopeudella on kliinistä merkitystä, koska tachypnea (kohonnut hengitysnopeus) voi viitata hengitys- tai aineenvaihdunnan häiriöihin, kuten hypoksiaan, keuhkautoimintaan liittyviin ongelmiin, infektiin tai metaboliseen asidoosiin. Bradypnea (matala hengitysnopeus) voi puolestaan ilmentää keskushermoston depressiota, lääkkeitä tai vakavaa hypoksiaa.

Hengitysnopeutta voidaan seurata yksittäisenä arvoina tai osana suurempaa ventilaatioarviota. Keskeisiä lisämittareita ovat hengityksen syvyys ja työ, veriarvoihin vaikuttavat tekijät sekä kapnografia ja SpO2-arvot, jotka antavat viitteitä hapenkulusta ja ilmanvaihdusta.