Heijastuvuus

Heijastuvuus on pinnan kyky heijastaa saapuvaa valoa. Se kertoo, kuinka suuri osa saapuvasta säteilystä palautuu pinnasta. Arvo on dimensionless ja tavallisesti välillä 0 ja 1, eli 0–100 prosenttia. Spektrin tasolla puhutaan spektrifisestä heijastuvuudesta ρ(λ), joka kuvaa heijastuvuutta kullekin aallonpituudelle. Pinnan heijastuvuus voi olla isotrooppinen (samansuuntainen heijastus kaikista suunnista) tai anisotrooppinen, jolloin heijastus riippuu sekä tulos- että heijastus suunnasta. Eri pinnoilla voi esiintyä diffusea heijastusta, spekulaariheijastusta tai näiden yhdistelmiä.

Mittauksessa spektrifinen heijastuvuus määritetään esimerkiksi spektrofotometreillä tai integroidulla pallolla, jolloin saadaan ρ(λ) koko spektrille. Kulmakohtaista heijastuvuutta voidaan kartoittaa goniometrisilla mittauksilla. Heijastuvuutta käytetään usein yhdessä albedon tai värienhallinnan kanssa, ja tulokset esitetään yleisesti spektrinäytteinä tai heijastuvuuskäyrinä.

Sovelluksissa heijastuvuutta tarkastellaan monilla aloilla: materiaalitutkimuksessa, kaukokartoituksessa, ilmastomallinnuksessa sekä aurinkosähköteknologiassa, jossa pinnan heijastuvuus vaikuttaa sekä valaistukseen että lämmöntalteenottoon. Metallipinnoilla heijastuvuus voi olla korkeaa ja aallonpituudesta riippuvaa, kun taas tummat ja karheammat pinnat ovat usein diffuseja ja heijastavat vähemmän valoa. Pinnoitteen, karheuden ja värin muokkaus mahdollistaa kontrolloidun heijastuvuuden.