Hawthorneefektiä

Hawthorneefektiä eli Hawthorne-efektiä tarkoitetaan ilmiötä, jossa osallistujat muuttavat käyttäytymistään saadessaan tietoa siitä, että heitä tarkkaillaan tai he ovat tutkimuksen kohteena. Tämä muutos voi ilmetä tilapäisenä suorituskyvyn paranemisena, motivaatiossa tai asenteissa, ja se liittyy tutkimusmenetelmän ja havainnoinnin vaikutukseen.

Historian tausta: Ilmiö nimettiin Hawthorne Worksin tehtailla Chicagossa 1920-luvulla ja 1930-luvulla suoritetuista tutkimuksista Western Electricin tiloissa. Tutkimukset kartoittivat työolojen, valaistuksen ja tuottavuuden välistä yhteyttä. Alkuperäisen tulkinnan mukaan tuotanto parani valaistuksen muutoksista ja muista kokeista riippumatta siitä, mitä varsinaista tekijää muutettiin. Myöhemmin analyysit ovat kuitenkin korostaneet, että parannukset saattoivat johtua tutkimuksen huomion vuoksi sekä sosiaalisista tekijöistä tai muista tutkimuksiin liittyvistä tekijöistä, eikä yksinomaan valaistuksesta.

Tulkinta ja käyttö: Hawthorne-efektin ydin on tutkimuksen läsnäolon aiheuttama reaktiokäyttäytyminen, kun ihmiset kokevat olevansa tarkkailun alaisina tai vastavuoroisessa vuorovaikutuksessa. Ilmiötä käytetään varoituksena tutkimusasetelmien suunnittelussa, kuten harha- tai vaimennusvaikutusten poistamiseksi sekä kontrolli- että sokkokoetuksissa.

Kritiikki: Ilmiön laajuus ja kesto ovat olleet kiistanalaisia. Monet tapausesimerkit ovat kontekstiriippuvaisia, ja toistettavuus on vaihdellut. Nykykäsityksessä hawthorne-efekti nähdään usein lyhytaikaisena, tilapäisenä reaktiona eikä yleisenä mekanismina kaikissa tutkimuksissa.

---