Harkitsevuusharkitsevuutta

Harkitsevuusharkitsevuutta on lingvistinen ja retorinen ilmiö, jossa sanan harkitsevuus sekä sen partitiivimuoto harkitsevuutta esitetään peräkkäin muodostuksessa. Termi on pääasiassa esimerkinomainen tai leikittelevä eikä sitä käytetä yleisessä arkipuheessa, vaan sitä käyttää kielitieteen ja sanastotutkimuksen yhteydessä havainnollistamaan suomalaisen sananmuodostuksen mahdollisuuksia.

Etymologia mukaan ilmiö muodostuu yhdistämällä sanan perustermi harkitsevuus ja sen partitiivimuoto harkitsevuutta. Tämä rakenne korostaa sekä käsitteen semanttista että morfologista kiertoa: sama juuri toistuu eri morphologisessa muodossa, mikä luo pitkähkön ja rytmikkään ilmauksen.

Käyttö ja esiintyminen. Ilmiötä esiintyy pääasiassa kielitieteellisissä yhteyksissä ja sanaston tutkimuksessa, joissa sitä käytetään havainnollistamaan suomalaisen sananmuodostuksen leikkiä, reduplikointia tai alliteraatiota. Se voi toimia painottavana keinona, jolla korostetaan harkintakyvyn, huolellisuuden tai prosessin sisäistä tarkkuutta.

Kielitieteellinen merkitys. Harkitsevuusharkitsevuutta ei ole vakiintunut sana arkiseen kieleen, vaan se toimii epätyypillisenä esimerkkinä sananmuodostuksen ja morfologian rikkaudesta. Se havainnollistaa, miten suomalaiset sanat voivat muodostua ja esiintyä monin tavoin kiertäen samaa juurta.

Esimerkki. Viranomaiset korostivat harkitsevuusharkitsevuutta päätöksenteossa. Tämä osoittaa, miten vastaava sanallinen rakenne voi toimia sekä semanttisesti että rytmikkäästi.