Harhakorjaukset

Harhakorjaukset ovat menettelyjä, joiden tarkoituksena on poistaa tai vähentää mittaus- tai kuvausperäisiä harhoja sekä vääristymiä aineistossa. Termiä käytetään laajasti monilla tieteen ja teknologian alueilla, kuten kuvantamisessa, kaukokartoituksessa, fotogrammetriassa, signaalinkäsittelyssä ja tilastollisessa analyysissä. Harhakorjaukset voivat kohdistua sekä järjestelmä- että ympäristötekijöihin.

Keskeinen tavoite on parantaa datan laatua, luotettavuutta ja tulkittavuutta. Tämä saavutetaan usein yhdistämällä useita tekniikoita, kuten kalibrointia, kuvankäsittelyn suodatusta, normalisointia, bias-korjausta, liikemerkintöjen tai geometristen vääristymien korjausta sekä kuvan tai signaalin rekisteröintiä oikeaan koordinaatistoon. Varmennusvaiheessa pyritään arvioimaan korjausten vaikutus sekä varmistamaan, ettei väärä tai epärealistinen tieto lisäänny.

Toiminta-alueita ovat esimerkiksi lääketieteellinen kuvantaminen (MRI- ja CT-kuvien korrigointi), tähtitieteellinen ja kaukokartoituksellinen kuvankäsittely (instrumentaali- ja ilmakehävirheet), sekä fotogrammetria ja arkeologinen kuvailu. Haasteita tuovat muun muassa ei-täsmälliset mallit, ylikorjausriski, muuttuvat olosuhteet sekä laskennallinen kustannus. Pitkän aikavälin hyötynä on vertailukelpoisuuden sekä tulosten tulkinnan luotettavuuden paraneminen.

Esimerkkejä ovat liikekorjaukset fMRI-kuvissa, geometrian korjaaminen satelliittikuvissa sekä artefaktien poistaminen astronomisista kuvista. Harhakorjauksia tehdään usein sekä ennen analyysiä että osana tavanomaista laadunvarmistusta.