Hapettumisprosesseja

Hapettumisprosessi, eli hapettuminen, on kemiallinen prosessi, jossa aine menettää elektroneja tai sen oksidaatioaste kasvaa. Hapettuminen on redox-reaktio: pelkistin luovuttaa elektroneja ja hapetin vastaanottaa niitä. Oksidointitasot nousevat ja reaktio voi johtaa uusien yhdisteiden syntymiseen. Hapettumisprosesseja esiintyy sekä kemiallisessa että biologisessa kontekstissa.

Esimerkkejä kemiallisista hapettumisprosesseista ovat ruostuminen, palaminen ja monien yhdisteiden valohapettuminen. Biologiassa hapetuminen on keskeistä energian vapauttamisessa: soluhengityksessä ja elektroninsiirtoketjussa elektroni siirtyy vastaanottajilta pelkistimille ja energia pakataan ATP:han. Hapetustuotteita voivat olla sekä hyödyllisiä että haitallisia, kuten vapaiden radikaalien tuotanto, joka voi vaurioittaa biomolekyylejä.

Prosessien nopeuteen vaikuttavat lämpötila, pitoisuudet, katalyytit sekä valo- tai elektrolyyttiset olosuhteet. Korroosio on yleinen käytännön esimerkki hapettumisesta, ja toisaalta kontrolloidut hapettumisreaktiot ovat tärkeitä teollisuudessa ja energiantuotannossa. Hapettumisprosesseja voidaan suojata ja ohjata antioksidantteihin, katalyyteihin sekä minimoimalla hapen ja kosteuden pääsyä materiaaleihin.