Hapettimet

Hapettimet ovat kemiallisia aineita, jotka ottavat vastaan elektroneja ja siten aiheuttavat hapettumista muille aineille. Redox-reaktiossa hapettimet toimivat oksidantteina ja voivat vapauttaa happea tai vahvistaa hapettumista muilla keinoilla. Hapettimet voivat olla epäorgaanisia tai orgaanisia yhdisteitä.

Esimerkkejä epäorganisista hapettimista ovat happea (O2) ja otsoni (O3), vetyperoksidi (H2O2), kaliumpermanganaatti (KMnO4) sekä nitraatit ja kloraatit kuten KNO3 ja KClO3. Orgaaniset hapettimet käsittävät yleensä orgaanisia peroksideja sekä muita helposti palavia ja voimakkaasti reagoivia yhdisteitä, joita käytetään esimerkiksi synteeseissä ja polttoaineissa.

Ominaisuudet: Hapettimet voivat olla erittäin reaktiivisia ja synnyttää nopeita hapettumisreaktioita. Niiden kanssa helposti syttyvien aineiden kanssa on riski syttymisestä tai räjähdyksestä. Monia hapettimia pidetään myös korroosionkestävinä ja ne voivat reagoida voimakkaasti nesteiden tai kaasujen kanssa.

Käyttökohteita: vedenpuhdistus ja desinfiointi (esimerkiksi kloori- ja kaliumnitro- tai hypokloriittiyhdisteet), teollinen valkaisu, kemianteollisuus sekä polttoaine- ja rakettiteollisuus, joissa hapettimet toimivat oksidantteina rakennus- ja reaktioprosesseissa.

Turvallisuus: hapettimet voivat aiheuttaa voimakasta hapettumista ja palovaaran. Niitä säilytetään erillään syttyvistä aineista, orgaanisista materiaaleista ja voimakkaista reduktioaineista. Käsittelyyn tarvitaan asianmukaiset suojavarusteet sekä noudatettava varoitus- ja säilytysohjeita.