Halogenaatit

Halogenaatit ovat kemiallisia yhdisteitä, joissa halogeenejä (fluori F, kloori Cl, bromi Br, jodi I tai astatiini At) on kiinnittynyt toiseen atomiin tai molekyyliin. Termi kattaa sekä organohalogeeniset yhdisteet, joissa hiili on sidoksissa halogeeniin, että epäorgaaniset halogeeniyhdisteet, kuten halogeenisuolat ja metallihalogenaatit.

Organohalogeeniset yhdisteet sisältävät hiili–halogeeni sidoksen ja niitä on lukuisia sekä teollisuudessa että luonnossa. Esimerkkejä ovat monipuolisesti käytetyt kloroformi CHCl3, hiilitrikloori CCl4 sekä moniset orgaaniset yhdisteet kuten PCBs ja DDT. Fluoratut yhdisteet, kuten polyfluoroitu polymeerit ja monet läpimuroivat liuottimet, ovat tärkeä alaryhmä niiden stabiilisuuden vuoksi. Epäorgaaniset halogeeniyhdisteet taas sisältävät halogeenejä ilman hiilivetyä, kuten natriumkloridi NaCl ja kaliumjodidi KI sekä eräät metallihalogenaatit.

Syntetisoiminen tapahtuu yleisesti halogenointireaktioissa, joissa halogeeni liittyy vastakkaiseen reagoivaan aineeseen. Luontaisesti halogenaatteja esiintyy esimerkiksi merissä sekä ravintoketjuissa, ja niitä syntyy myös teollisuudessa sekä maataloudessa tuotettujen aineiden valmistuksen yhteydessä.

Käyttöalueet ovat laajat: muovit (esim. PVC), liuottimet, jäähdytys- ja kylmäaineet sekä monien lääke- ja torjunta-ainevalmisteiden raaka-aineet. Samalla monien halogenaattien ympäristövaikutukset ovat merkittäviä; jotkut organohalogeeniset yhdisteet ovat pysyviä ja kertyviä haitta-aineita, kuten PCBs ja dioxinit, ja fluoratut yhdisteet liitetään usein ihmisen ja ympäristön altistumisen riskitekijöihin.