Hallintomenettelyjen

Hallintomenettelyjen käsite viittaa julkisten viranomaisten menettelyihin, joiden tarkoituksena on käsitellä ja ratkaista asioita, jotka voivat vaikuttaa yksilöiden tai oikeushenkilöiden oikeuksiin tai velvollisuuksiin. Hallintomenettelyt kattavat valtion ja kuntien hallinnolliset päätökset sekä erikoisalojen säädetyt menettelyt. Niissä säädetään, miten päätöksiä valmistellaan, millainen menettely viranomaisen on noudatettava, ja miten asianosaiset voivat osallistua prosessiin sekä vaatia muutoksia päätöksiin.

Keskeiset periaatteet ja ominaisuudet liittyvät oikeudenmukaisuuteen ja oikeuksiin käyttää kuulemis- ja tiedon saamisen mahdollisuuksia. Hallintomenettelyt perustuvat lainmukaisuuteen, asianmukaisuuteen, tasapuolisuuteen, suhteellisuuteen sekä asian perusteelliseen ja selkeään perusteluun. Asianosaisilla on yleensä oikeus tulla kuulluiksi, saada käyttöönsä asian kannalta tärkeät asiakirjat sekä saada asian käsittelyn lopputulos tiedoksi ja perusteltuna. Prosessi voi sisältää vireillepanoa, tutkinnan, todisteiden arviointia, päätöksen laatimisen ja tiedottamisen.

Käytännössä hallintomenettelyt kattavat esimerkiksi lupapäätökset, sosiaalietuudet, verotukseen liittyvät ratkaisut sekä maahanmuutto- tai muita hallintoasioita. Hallintomenettelyissä on mahdollisuuksia hakea muutosta: usein ensin oikaisuvaatimus tai muistutus samaa viranomaista vastaan, ja myöhemmin valitus hallinto-oikeudelle tai muuten ylemmälle oikeusasteelle sekä, jos tarpeen, hallintotuomioistuinten käsittelyyn. Ratkaisujen vaikutukset ja oikeudellinen turva ovat keskeisiä tavoitteita.