Hallintokielessä

Hallintokielessä tarkoittaa käytettävän kielen ja tyylin kokonaisuutta, jota hallintoelimet ja julkisyhteisöt käyttävät. Siihen sisältyvät viranomaisten päätökset, ohjeet, lausunnot, tiedotteet sekä muut virallisesti tuotetut tekstit. Sen tehtävä on turvata oikeudellinen varmuus, toiminnan läpinäkyvyys ja yhdenmukainen tulkinta sekä oikeuksien ja velvollisuuksien selkeä perustuminen lainsäädäntöön.

Yleisiä piirteitä ovat muodollinen, usein impersonalinen sävy; passiivi- ja nominalisointi sekä pitkät, rakennepitoiset lauseet. Käytössä ovat tarkka termistö, standardoidut ilmaukset ja lyhenteet. Hallintokieltä käytetään erityisesti lain, asetusten ja viranomaispäätösten laadinnassa sekä palveluissa annettavassa ohjeistuksessa. Nämä piirteet tukevat oikeudellista täsmällisyyttä ja toimialakohtaista yhdenmukaisuutta, mutta voivat heikentää tekstien luettavuutta ja kansalaisten ymmärrettävyyttä ilman asiantuntijan apua.

Viime vuosina on kiinnitetty huomiota hallintokielen selkeyteen ja käyttäjäystävällisyyteen. Selkokieli- ja plain language -aloitteet sekä kielen laadun parantaminen pyritään yhdistämään viranomaisten käytäntöihin. Hallinnon organisaatiot päivittävät ohjeistuksiaan, tiivistävät muotoilua ja suosivat yhtenäisiä termejä sekä selkeämpiä rakenteita, jotta asiakirjat olisivat helpommin ymmärrettäviä kaikille.