Hakkuuaukot

Hakkuuaukko on metsänhoidollisessa yhteydessä muodostuva aukko, jonka syntyä aiheuttaa puuston leikkaaminen hakkuussa. Aukon tarkoituksena on avata tilaa uudelle kasvulle sekä helpottaa puunkorjuuta ja kuljetusmatkustusta, ja se on osa suunnitelmallista metsänhoitoa, jonka tavoitteena on sopeuttaa uuden puuston kasvua nykyisiin oloihin.

Aukon koko ja muoto sekä niiden sijoittelu riippuvat metsän tilasta, maastosta ja hoitosuunnitelmasta. Hakkuuaukot voivat olla pienempiä, keskisuuria tai suurempia kokonaisuuksia, ja ne sijoitetaan usein niin, että ne tukevat luonnollista uudistumista sekä kestävää hakkuukiertoa. Aukkojen reuna-alueet voivat tarjoa turvaa lisääntyvälle elinvoimaisuudelle, mutta suuret aukot voivat muuttaa alueen hydrologiaa, maaperän tilaa sekä mikroilmastoa.

Uudistusaukkoja regeneroidaan sekä luonnollisesti että istutuksin. Luonnollinen uudistuminen tapahtuu, kun siemenet ja taimet löytävät otolliset kasvuolot, ja istutukset voivat täydentää tai nopeuttaa prosessia, erityisesti yi- poluilla withuring. Maaperän käsittely, kasvualustan preparointi ja puuston valinta riippuvat tavoitellusta puulajistosta ja paikallisista oloista.

Ympäristövaikutukset ovat hallittavissa suunnittelun kautta: hakkuuaukot muuttavat valon ja lämpötilan pudotusta, sekä voivat vaikuttaa erosio- ja vesitalouteen sekä laajempaan elinympäristöön. Pienet ja keskikokoiset aukot voivat tukea monimuotoisuutta, kun taas suurille aukkoalueille voidaan asettaa erityisiä toimenpiteitä uudistumisen turvaamiseksi. Hakkuuaukkojen suunnittelussa pyritään tasapainottamaan taloudelliset tavoitteet, luonnon monimuotoisuus ja metsän pitkäaikainen tuotanto.