Haihtumisen

Haihtuminen on yleisnimi prosesseille, joissa aine siirtyy kaasumaiseksi tilaan. Yleisimmin kyse on nesteen haihtumisesta pinnalta: pienet molekyylit poistuvat nesteestä ja muuttuvat kaasuksi. Haihtuminen tapahtuu lämpötiloissa alle aineen kiehumispisteen ja riippuu sekä aineesta että ympäristötekijöistä. Sublimaatio, kiinteän aineen muuttuminen suoraan kaasuksi, nähdään usein erillisenä ilmiönä.

Haihtumisen nopeuteen vaikuttavat useat tekijät. Lämpötila kasvattava haihtumista, sillä suurempi pinnan höyrypaine p_sat(T) ylittää ympäristön ilmanpaineen p_air. Pinta-ala on suoraan verrannollinen: suurempi pinta-alue mahdollistaa enemmän molekyylien päästä pintaan. Ilmankosteus, ilmanvaihto ja ilman virtaus vaikuttavat siihen, kuinka nopeasti haihtuneet molekyylit poistuvat ympäristöstä; heijastuksena kuiva, hyvin ilmastoitu ympäristö nopeuttaa haihtumista. Aineen ominaisuuksiin kuuluu höyrypaine ja kiehumispiste, jotka määrittelevät, milloin haihtuminen on tehokkainta kyseisessä lämpötilassa.

Käytännössä haihtumista tarkastellaan esimerkiksi vesistöjen veden haihtumisena, kasvien lehden pinnan haihtumisena (transpiratio on erillinen, mutta siihen liittyvä ilmiö), sekä elintarvikkeiden ja teollisuuden kuivauksessa ja energiatehokkuudessa. Haihtuminen on keskeinen osa veden kiertoa sekä ilmastoon ja paikalliseen kosteuteen vaikuttavaa luontaista prosessia, ja sitä tarkkaillaan monilla aloilla edellä mainittujen tekijöiden perusteella.