HCFCpohjaisia

HCFCpohjaisia ovat hydroklorofluorokarbonaatteja (HCFC), kemiallisia yhdisteitä, jotka sisältävät hiiltä, vetyä, klooria ja fluoria. Näitä aineita kehitettiin CFC-yhdisteiden korvaajiksi 1970–1980-luvuilla, koska niiden otsonin hajoamiseen liittyvä potentiaali (ODP) on pienempi kuin CFC-yhdisteillä. Silti HCFC:t ovat otsonia vahingoittavia ja ne voivat vaikuttaa ilmaston lämpenemiseen; niiden globaalin lämpenemisen potentiaali (GWP) vaihtelee suuresti riippuen yhdisteen tyypistä, ja ne voivat pysyä ilmakehässä pitkään.

Käyttökohteita ovat erityisesti jäähdytys- ja ilmastointijärjestelmät sekä vaahtomuovituotteiden valmistus rakennusmateriaaleihin ja eristeisiin. Esimerkkejä HCFC-yhdisteistä ovat HCFC-22 (R-22) ja HCFC-141b, joita on aiemmin käytetty laajasti vanhemmissa järjestelmissä sekä eristemateriaaleissa.

Ympäristö- ja sääntelynäkökulmat korostuvat HCFC-pohjaisten aineiden hallinnassa. Montrealin Protokollin puitteissa on asetettu aikataulut HCFC-yhdisteiden tuotannon ja käytön asteittaiselle vähentämiselle ja poistamiselle maailmanlaajuisesti, ja kehitysvaiheissa olevilla markkinoilla aikataulut voivat olla pidempiä. Joissakin tapauksissa käyttö on sallittu vain essential-use -poikkeuksin.

Tulevaisuudessa HCFC-pohjaisia aineita pyritään korvaamaan entistä ympäristöystävällisemmillä ratkaisuilla. Vaihtoehtoja ovat esimerkiksi HFC- ja HFO-yhdisteet sekä luonnonperäiset vaihtoehdot kuten jätettävät hiilidioksidi- tai ammoniakkijärjestelmät sekä kierrätys vanhojen laitteiden korjaamisessa. HCFC-pohjaisten aineiden käytön vähentäminen nähdään sekä ilmaston että otsonikerroksen suojelun yhteistoiminnallisena tavoitteena.