Genetiivimuodostus

Genetiivimuodostus, tai genetiivi, on suomen kielen taivutusmuoto, jota käytetään ilmaisemaan omistussuhdetta tai läheistä yhteyttä. Genetiivin pääasiallinen funktio on osoittaa, että jokin asia tai huvittava side kuuluu toiselle asialle, kuten omistajalle tai osalle kokonaisuudesta. Genetiivi muodostuu yleensä lisäämällä genetiivin tunnusmerkki sanan vartaloon.

Yksikön genetiivi syntyy tavallisesti lisäämällä suffixin -n nimen loppuun. Esimerkkejä ovat talo → talon, kissa → kissan, äiti → äidin, poika → pojan. Joissakin sanoissa voi esiintyä pieniä vartalonmuutoksia tai pitkä vokaali, mutta perusperiaate on -n-loppuinen genetiivi yksikössä.

Monikon genetiivi muodostuu useammalla tavulla, ja käytössä on kolme yleisintä suvun mukaista vaihtoehtoa: -en, -ien ja -ojen (joissain tapauksissa -ujen). Esimerkkejä: talot → talojen, koira → koirien (monikossa useimmiten -ien), lapsi → lasten, kissat → kissojen. Valinta riippuu sanan päätteestä ja siitä, miten nominaali taipuu monikossa. Joillakin sanoilla voi esiintyä harvinaisempia muotoja, mutta -en, -ien ja -ojen/-ujen ovat yleisimmät ja yleisesti opitut.

Käytännössä genetiivimuodostusta käytetään ilmaisuissa kuten omistamisesta, osista kokonaisia, sekä erilaisissa määritelmissä ja ilmauksissa (esim. omistussubstantiivit, määritys ja adjektiivin kanssa). Genetiivimuotojen tunteminen auttaa luomaan selkeitä ja luonnollisia ilmauksia suomen kielessä.