Gbandingillä

G-bandingillä, joka tunnetaan myös GTG-bandinginä (trypsin-Giemsa), on kromosomien raidallinen värjäyksen perusteella saadun raidallisen kuviokuvion menetelmä. Sen avulla voidaan erottaa yksittäiset kromosomit ja tunnistaa suuria rakenteellisia poikkeavuuksia karyotyypin tai kromosomografian laadinnassa. Menetelmä on pitkään ollut standardi kliinisessä ja tutkimuksellisessa cytogenetiikassa.

Menetelmän perusperiaate on seuraava: solut kasvatetaan ja ne pysäytetään metafaasissa, jolloin kromosomit ovat mahdollisimman tiiviissä, suurikokoisessa muodossaan. Solujen hypotoniapasäiliöinti suurentaa kromosomien erottuvuutta, sen jälkeen kromosomit kiinnitetään slidesille. Ennen värjäystä kromosomit käsitellään proteaasi-entsyymillä (tyypillisesti trypsinillä) ja värjätään Giemsa-väriaineella. Tämä tuottaa chromosomien vaihtelevan tummuuden ja valon raidoituksen, jonka näkee ainoastaan valokuvissa tai mikroskoopilla. Raidat noudattavat kromosomien geneettistä koostumusta: tummat bandit ovat AT-rikkaampia ja geneettisesti usein vähemmän tiheästi pakattuja, lyhyet so. p- tai q-alueet voivat vaihdella kooltaan ja numeroidaan kromosomeittain.

Tulosten tulkinta antaa karyotyypin koon ja muodon sekä kartoitusalueet yksittäisille kromosomeille. GTG-banding on erityisen hyödyllinen suurten rakenteellisten muutosten, kuten delettioiden, duplicaatioiden, inversioiden ja translokaatioiden havaitsemisessa sekä kromosomi-identiteetin varmistamisessa. Rajoituksena on alhainen kontrasti pienempien muutosten ja mikroepämuotojen havaitsemisen kannalta; tarkempian analyysiin käytetään usein muita menetelmiä kuten FISH, microarray tai sekvensointi. Gyraattien ja laboratorioiden välillä rahassadeoidu bandirakenteiden kiinnitys voi vaihdella, mutta GTG-banding pysyy yleisesti luotettavana työvälineenä kromosomien tutkinnassa.