Funktiokutsuja

Funktiokutsuja on suomenkielinen termi, jota käytetään ohjelmoinnissa kuvaamaan niitä koodin kohtia, joissa funktioita kutsutaan. Toisin sanoen funktiokutsuja ovat ne paikat, joissa ohjaus siirtyy toisen funktion suorittamiseen.

Perusidea on, että funktiokutsu siirtää hallinnan annetulle funktiolle, mahdollisesti annettujen parametrien kanssa. Kutsuva koodi on kutsuja, ja kutsuttava funktio on kutsuttava (callee). Eri ohjelmointikielet käsittelevät kutsuja hieman eri tavoin: suorat kutsut rivillä, metodikutsut sekä indikaatiot, kuten funktiokolonialossuhteet, voivat aiheuttaa indirekteja kutsuja.

Indirekti kutsu voi syntyä esimerkiksi funktiopointtereiden, delegaattien, virtuaalisten menetelmien tai korkeamman asteen funktioiden kautta. Tämän vuoksi samaa funktiota voidaan kutsua useasta eri paikasta, ja kutsujen kokonaiskäyttäytyminen voi riippua kontekstista ja ajon ajanaisista tekijöistä.

Kutsukaavio eli call graph kuvaa ohjelman funktiokutsusuhteita graafina, jossa reunat osoittavat, mikä funktio on kutsunut toista. Suorat kutsut ovat yleisesti ilmeisiä lähdekoodissa, kun taas indirekteja kutsuja voi olla vaikeampi päätellä ilman analyysiä tai ajonaikaista tietoa.

Profilointi ja virheidenetsintä hyödyntävät funktiokutsuja runsaasti. Profiilit kokoavat tilastoja siitä, ketkä funktiot kutsuvat toisiaan, ja tarjoavat näkyvyyden usein käytetyimpiin kutsijoihin. Pinoitus (stack trace) osoittaa nykyisen kutsujaketin suoritushetkellä.

See also: Funktio, Kutsu (ohjelmointi), Kutsukaavio, Caller, Callee, Pino.