Fotokoagulaatio

Fotokoagulaatio on lääketieteellinen toimenpide, jossa kudokseen kohdistetaan tarkasti määriteltyä laservalon energiaa. Aseman tarkoituksena on aiheuttaa koagulaatiota eli proteiinien denaturoitumista ja solukadon paikallisesti. Menetelmää käytetään useilla erikoisaloilla, erityisesti silmälääketieteessä sekä ihon ja verisuonien hoidoissa.

Tekniikka perustuu laserin tarjoamaan valon energiaan sekä aallonpituuden ja tehon valintaan. Yleisimmät retinahoidot sisältävät argon-, Nd:YAG- ja diodi-lasereita; energia absorboituu pigmentteihin kuten melaniiniin ja hemoglobiiniin, jolloin kohdistettu lämpö aiheuttaa kuitujen ja solujen koagulaatiota. Hoito voidaan tehdä pieninä yksittäisinä polttoina (fokal) tai laajempana, esimerkiksi koko verkkokalvon suojaamiseksi (panretinaalinen fotokoagulaatio, PRP).

Silmälääketieteessä fotokoagulaatiota käytetään erityisesti verkkokalvon sairauksien hoidossa. Panretinaalinen fotokoagulaatio diabeettisen retinopatian proliferaation hillitsemiseksi sekä fokaligrid fotokoagulaatio makulaarisen turvotuman hallintaan ovat yleisiä sovelluksia. Toimenpide toteutetaan yleensä paikallispuudutuksessa ja voidaan suorittaa poliklinikkatason tiloissa.

Muita sovelluksia voi esiintyä dermatologiassa ja kirurgian tukitoimina, kuten pienten verisuonivuotojen koagulaatioon ja joidenkin ihosairauksien hoitoon. Toimenpiteeseen liittyy riskeja, kuten arpeutumista, skotomaa (kognitiivista näönturvaa) sekä pigmenttimuutoksia tai tilapäisiä näkömuutoksia. Potilasta informoidaan valolle herkistymisestä ja mahdollisesta kivusta. Historiallisesti fotokoagulaatio kehittyi 1960–1970-luvuilla, ja argon-laserin käyttöönotto 1970-luvulla edisti retinafotokoagulaatioiden yleistymistä.