Fosonaattiyhdisteitä

Fosonaattiyhdisteitä ovat orgaanisia fosforiyhdisteitä, joiden yleinen rakenne on R-PO(OR')2 tai R-PO(OR')(OR''), missä R on orgaaninen ryhmä ja R' ja R'' ovat vetyä tai orgaanisia ryhmiä. Ne eroavat estereistä, kuten fosfaateista ja fosfiiteista, siinä, että niissä on suora hiili-fosforisidos. Fosonaattiyhdisteiden kemiallinen luonne ja ominaisuudet vaihtelevat suuresti riippuen niihin liitettyjen orgaanisten ryhmien luonteesta.

Yksi tunnetuimmista fosonaattiyhdistetyypistä ovat bisfosfonaatit, joilla on kaksi fosfonaattiryhmää kiinnittyneenä samaan hiiliatomiin. Näillä yhdisteillä on merkittäviä sovelluksia lääketieteessä, erityisesti osteoporoosin ja muiden luustosairauksien hoidossa. Ne vaikuttavat estämällä luuta hajottavien solujen, osteoklastien, toimintaa. Bisfosfonaatit sitoutuvat voimakkaasti luun mineraaliosaan ja kerääntyvät alueille, joilla luun uudelleenmuodostuminen on aktiivista.

Muita fosonaattiyhdisteitä käytetään vedenkäsittelyssä, esimerkiksi kalkin ja korroosion estäjinä. Ne pystyvät muodostamaan kompleksiyhdisteitä metalli-ionien kanssa, mikä estää niiden saostumista ja kiteiden muodostumista putkistoihin. Jotkin fosonaattiyhdisteet ovat myös hyödyllisiä maataloudessa tai niitä esiintyy luonnossa osana biologisia prosesseja, vaikkakin yleisemmin fosfori esiintyy fosfaattimuodossa. Fosonaattien synteesi tapahtuu yleisesti erilaisilla orgaanisen fosforikemian reaktioilla, kuten Michaelis-Arbuzov-reaktiolla tai P-C-sidoksen muodostukseen johtavilla menetelmillä.