Fosiloituneet

Fosiloituneet viittaavat organismin tai sen jäännösten säilyneisiin muotoihin geologisen ajan kuluessa. Fosiloituminen on erilaisten säilymismekanismien kokonaisuus, jonka seurauksena alkuperäinen biologinen aine muuttuu tai säilyy sedimenttien sisällä. Yleisimmät säilymismuodot ovat permineralisaatio, petrifioituminen ja karbonisaatio. Permineralisaatiossa mineraalit täyttävät kudosten ontelot ja rakenteet, jolloin yksityiskohdat säilyvät kivimuodossa. Petrifioituminen tarkoittaa, että orgaaninen aine muuttuu kivilujuiksi, usein säilyttäen kolmiulotteisen muodon. Karbonisaatiossa pehmeät kudokset tiivistyvät hiilen muodossa ja näkyvät ohuina mustina kerroksina. Lisäksi organinen aine voi säilyä hapettomissa oloissa tai amberissa (pihkassa), mikä mahdollistaa joissakin tapauksissa pehmeiden kudosten säilymisen.

Fosiloitumiseen vaikuttavat ympäristöolosuhteet: nopea hautautuminen, hapettomuus ja mikrobitoiminnan vähäisyys parantavat säilymisen mahdollisuutta. Nämä tekijät määrittelevät, millaiset fossiilit säilyvät: usein kivettyneet luut, hampaat, kasvinlehtien jäljet tai ammoniittien kuoret.

Fossiilit ovat keskeisiä välineitä maapallon historian ja elämän kehityksen ymmärtämisessä. Niiden avulla voidaan tutkia menneiden lajien ulkonäköä, sopeutumista ympäristöön sekä muinaisten ekosysteemien toimintaa. Ikä voidaan määrittää sekä suhteellisilla stratigrafisilla menetelmillä että radiometrisillä ajanmääritysmenetelmillä. Fosiloituneet jäännökset paljastavat myös laajemman ekosysteemin rakenteen.