Fosfaatointikäsittelyjen

Fosfaatointikäsittelyt ovat metallien pintakäsittelyprosesseja, joilla pinnalle muodostetaan epäorgaaninen fosfaattikerros. Yleisimmät muodot ovat rautafosfaatti- ja sinkkofosfaattipohjaiset käsittelyt. Kerros parantaa maalauksen tarttuvuutta sekä antaa pinnalle jonkin verran korroosionkestävyyttä.

Prosessi koostuu tyypillisesti esikäsittelystä (rasvanpoisto ja puhdistus), huuhtelusta, fosfaatoinnista sekä lopullisesta huuhtelusta ja kuivauksesta. Monissa laitoksissa suoritetaan lisäksi passivointi- tai suojapinnoite ennen maalauksia. Fosfaatointikylvyt voivat olla lämpimiä, ja käsittelyn kesto sekä lämpötila määräytyvät käytetyn bathin mukaan. Esikäsittelyn jälkeen pintaa suojataan haluttaessa edelleen jälkikäsittelyillä, kuten passivoinnilla tai muulla suojapinnoitteella.

Sovellukset: fosfaatointeja käytetään pääasiassa teräksen ja valuraudan pintojen käsittelyyn. Ne toimivat usein maalipinnoitteen tai jauhemaalausten pohjana sekä autoteollisuudessa että rakennus- ja konepajateollisuudessa. Rautafosfaatti parantaa maalauksen tarttuvuutta ja pintaa hieman karheuttamalla, kun taas sinkkofosfaatti antaa parantunutta korroosionkestävyyttä ja toimii hyvänä pohjana maalille.

Ympäristö ja kestävyys: fosfaatointiprosessit vaativat vedenpuhdistusta, jätteenhallintaa sekä kemikaalien kierrätystä. Monissa maissa fosfaatin päästöjä ja jätevettä säädellään tiukasti, ja prosesseja pyritään kehittämään ympäristöystävällisemmiksi sekä energiatehokkaammiksi.

Historia ja käyttö: fosfaatoinnit ovat olleet osa modernia pintakäsittelyä yli vuosisadan, ja niitä käytetään yhä laajasti teollisuudessa, vaikka ekologiset ja säädökselliset vaatimukset ohjaavat uusien ratkaisuja.