Fluorogeenisten

Fluorogeenisten yhdisteiden käsite viittaa aineisiin, jotka ovat käytännössä inaktiivisia tai heikosti fluoresoivia, mutta muuttuvat fluoresoiviksi, kun niille tapahtuu tietty entsymaattinen reaktio tai kemiallinen muutos. Tällaiset yhdisteet tunnetaan yleisesti fluorogeenisinä substraatteina tai fluorogeenisina yhdisteinä, ja niitä käytetään laajasti biokemiallisissa ja diagnostisissa sovelluksissa.

Mekanismin osalta fluorogeeniset yhdisteet ovat usein maskattuja fluoroforeja: fluoroforin toiminta estetään maskilla, kuten esteri- tai fosfaattikantajalla. Kun maski poistuu reaktiossa, vapautuu aktiivinen fluoroforiyhdiste tai muodostuu fluoresenssia tuottava fragmentti. Tämän vuoksi taustasignaali on vähäinen ja signaali voidaan havaita vain aktivoinnin jälkeen. Omaisuus tunnetaan myös kuin “turn-on” -ilmiönä.

Esimerkkejä fluorogeenisistä substraateista: fluorescein diacetate (FDA), joka solujen esteraasin vaikutuksesta hydrolysoituu ja muuttuu fluoresoivaksi fluoresseiniksi; 4-metyumbelliferonyyppiset fosfaatti- tai esterin substraatit, jotka vapauttavat fluoresoivaa 4-metyumbelliferonia reaktiokäytännöissä; proteaasien substraatit kuten Z-Phe-Arg-AMC, joiden entsymaattinen katkaisu vapauttaa AMC-fluoroforin.

Käyttökohteita ovat entsyymi- ja soluanalyysit, live-cell imaging sekä korkean läpimenon tai korkean herkkyyden vaativat menetelmät. Fluorogeeniset yhdisteet tarjoavat alhaisen taustasignaalin ja korkean signaali–jaollisuutensa, mutta niiden valintaan vaikuttavat pH-säätö, solukon läpäisevyys sekä mahdollinen toksisuus sekä epäspesifit reaktiot.