Fluoresenssikomponentti

Fluoresenssikomponentti viittaa aineeseen tai rakenteeseen, joka emittoi valoa sen jälkeen, kun se on absorboinut fotonin. Tämä ilmiö tunnetaan fluoresenssina. Kun fluoresenssikomponentti altistuu tietyn aallonpituuden valolle, sen elektronit virittyvät korkeammalle energiatasolle. Kun elektronit palaavat perustilaansa, ne vapauttavat ylimääräisen energian fotonina, joka on yleensä eri aallonpituudella kuin absorboitu valo.

Fluoresenssikomponentteja löytyy monista luonnollisista ja synteettisistä lähteistä. Biologiassa ja lääketieteessä niitä käytetään laajalti merkkiaineina kuvantamisessa ja analyyseissä. Esimerkiksi fluoresoivia proteiineja tai vasta-aineita voidaan liittää tiettyihin solun osiin tai molekyyleihin, jolloin niiden sijaintia ja toimintaa voidaan havainnoida mikroskoopilla. Materiaalitieteessä fluoresenssikomponentteja käytetään esimerkiksi OLED-näytöissä (Organic Light-Emitting Diode) valon tuottamiseen. Ne voivat olla myös osa turvamerkintöjä tai fluoresoivia väriaineita.

Fluoresenssikomponenttien ominaisuudet, kuten niiden absorptio- ja emissiospektrit sekä kvanttituotto, määrittävät niiden soveltuvuuden eri käyttötarkoituksiin. Spektrien tarkkuus ja kirkkaus ovat tärkeitä tekijöitä sovelluksissa, joissa vaaditaan korkeaa herkkyyttä ja spesifisyyttä. Fluoresenssikomponenttien valinta riippuu siis kohdesovelluksesta ja halutuista tuloksista.