Etämittaus

Etämittaus tarkoittaa mittausten suorittamista etäyhteyden yli siten, että mittauslaitteet ja sensorit sijaitsevat kohteen ulkopuolella tai erillään mittauspisteestä. Mittaustiedot kerätään etäisesti, tallennetaan ja välitetään analysointia sekä raportointia varten. Etämittaus liittyy usein telemetriaan ja etävalvontaan, joissa sensorit lähettävät mittaustuloksia verkon kautta.

Keskeisiä teknologioita ovat sensorit ja loggaajat, tiedonkeruujärjestelmät (data logger, SCADA), tiedonsiirtoprotokollat sekä IoT-alustat. Käytössä voivat olla langattomat verkot (cellular, NB-IoT, LoRaWAN, Wi‑Fi) sekä langallinen yhteys. Aikasynkronointi ja kalibrointi ovat tärkeitä; käytetään usein GPS-aikarajausta, NTP:tä tai paikallisia kelloja.

Etämittaus kattaa ympäristön seurannan (ilmanlaatu, sademäärä, vedenkorkeus), energian ja infrastruktuurin hallinnan (etämittaus sähkö- ja vedenkulutuksesta, etävalvonta SCADA-verkkojen kautta), teollisen prosessin seurannan sekä maatalouden ja terveydenhuollon etäseurantaa.

Etämittauksen etuja ovat resurssien säästö (pääsy mittauspaikalle ei ole välttämätöntä), reaaliaikainen tai lähellä reaaliaikaista tieto sekä parempi skaalautuvuus. Haasteita ovat luotettavan tiedonsiirron tarve, tietoturva ja yksityisyys, sensorien kalibrointi sekä järjestelmien ylläpito ja tiedon laadun varmistaminen.

Alalla käytetään erilaisia standardeja ja protokollia (esimerkiksi MQTT, OPC UA) sekä tiedonvaihtomuotoja. Etämittauksen kehitystä ohjaavat sekä teolliset standardit että tietosuoja- ja turvallisuusvaatimukset, kuten turvallinen etäyhteys ja pääsynhallinta. Tehtävä on korostunut erityisesti IoT- ja älykaupunkien sekä energiasektorin digitalisaatiossa.