Etäluotausmenetelmät

Etäluotausmenetelmät eli kaukokartoitusmenetelmät ovat tekniikoita, joilla kerätään tietoa kohteesta koskettamatta sitä. Tämä tieto kerätään tyypillisesti mittaamalla ja analysoimalla säteilyä, joka heijastuu tai emittoituu kohteesta. Sähkömagneettinen säteily, kuten näkyvä valo, infrapuna ja mikroaallot, on yleisimmin käytetty sensorina. Etäluotausjärjestelmät koostuvat yleensä sensorista, joka on asennettu alustalle kuten satelliittiin, lentokoneeseen tai droneen, sekä datan käsittelyyn ja tulkintaan käytettävistä ohjelmistoista.

Eri etäluotausmenetelmiä voidaan luokitella usein niiden käyttämän säteilyn aallonpituuden tai aktiivisen ja passiivisen mittauksen perusteella. Passiiviset sensorit mittaavat luonnostaan esiintyvää säteilyä, kuten auringonvaloa. Aktiiviset sensorit puolestaan lähettävät oman säteilypulssin ja mittaavat sen takaisin heijastunutta signaalia. Esimerkkejä etäluotaussovelluksista ovat maaperän kartoitus, ilmakehän seuranta, merentutkimus, kasvillisuuden tilan arviointi ja kaupunkisuunnittelu. Menetelmien avulla saadaan laaja-alaista ja ajantasaista tietoa, jota on vaikea tai mahdoton saada maastotyöllä.