Etäisyysmittausmenetelmät

Etäisyysmittausmenetelmät viittaavat erilaisiin tekniikoihin ja laitteisiin, joita käytetään etäisyyden määrittämiseen kahden pisteen välillä. Näitä menetelmiä hyödynnetään monilla aloilla, kuten maanmittauksessa, navigoinnissa, etämittauksessa, teollisuudessa ja tieteellisessä tutkimuksessa.

Yksi perustavanlaatuisimmista menetelmistä on optinen mittaus. Tähän kuuluvat esimerkiksi laseretäisyysmittarit, jotka lähettävät lasersäteen ja mittaavat sen takaisinheijastumisen ajan perusteella. Myös stereoskooppinen kuvantaminen, jossa kahdesta eri pisteestä otetut kuvat yhdistetään, mahdollistaa etäisyyden arvioinnin. Ultraäänietäisyysmittaus perustuu ääniaaltojen käyttöön, jossa lähetetty äänipulssi heijastuu kohteesta ja sen paluuaika määritetään.

Radionavigointijärjestelmät, kuten GPS (Global Positioning System), käyttävät useita satelliitteja ja radiotaajuussignaaleja määrittääkseen sijainnin ja siten myös etäisyyden. Tutka (radartunnistus ja etäisyysmittaus) lähettää radiotaajuisia pulsseja ja analysoi niiden heijastumia takaisin. Mekaaniset menetelmät, kuten mittanauhan käyttö, ovat yksinkertaisia mutta rajoittuvat yleensä lyhyisiin etäisyyksiin ja suoraviivaiseen mittaamiseen. Jokaisella menetelmällä on omat etunsa ja rajoituksensa tarkkuuden, kantaman ja käyttöolosuhteiden suhteen.