Etäseurantatekniikoiden

Etäseurantatekniikat, tunnetaan myös nimellä remote sensing, viittaavat menetelmiin, joilla kerätään tietoa kohteesta koskematta siihen fyysisesti. Tämä tapahtuu tyypillisesti mittaamalla ja analysoimalla sähkömagneettista säteilyä, joka heijastuu tai säteilee kohteesta. Laitteita, joita käytetään etäseurantaan, kutsutaan antureiksi.

Antureita voi olla sijoitettu monenlaisiin alustoihin, kuten satelliitteihin, lentokoneisiin, droneihin ja maanpäällisiin järjestelmiin. Satelliittipohjaiset järjestelmät tarjoavat laajan kattavuuden ja kyvyn seurata maapalloa pitkiä aikoja. Lentokoneisiin ja droneihin asennetut anturit puolestaan mahdollistavat korkeamman resoluution kuvamateriaalin ja tarkemman kohdennuksen.

Etäseurantatekniikoita käytetään laajasti useilla eri aloilla. Ympäristötieteissä niitä hyödynnetään esimerkiksi ilmastonmuutoksen seurannassa, maaperän kosteuden mittaamisessa, metsäkadon arvioinnissa ja vedenlaatututkimuksissa. Maanviljelyssä etäseuranta auttaa pellon tilan seurannassa, satokasvien terveydentilan arvioinnissa ja optimaalisen kastelun suunnittelussa. Kaupunkisuunnittelussa ja kartografiassa etäseurantatietoa käytetään maanpeitteen kartoittamisessa, rakennuskannan analysoinnissa ja infrastruktuurin suunnittelussa. Myös geologian ja luonnonvarojen etsinnän aloilla etäseurantatekniikoista on suurta hyötyä.