Etäkuvaus

Etäkuvaus on tiede ja tekniikka, jolla esineistä tai alueista saadaan tietoa ilman suoraa kontaktia. Tietoa kerätään sensoreilla, jotka sijaitsevat lentokoneissa, drooneissa tai avaruusaluksissa ja jotka mittaavat elektromagneettista säteilyä. Erottaen passiivinen ja aktiivinen etäkuvaus: passiiviset sensorit tallentavat heijastunutta tai lähtevää säteilyä, kuten auringonvalon infrapunaspektriä; aktiiviset sensorit puolestaan tuottavat oman signaalinsa ja mittaavat sen takaisinheijastumisen, esimerkiksi tutka (radar) tai LIDAR-aineistot.

Dataa muodostuu erivärisistä kuvista kuten multispektri- ja hyperspektrikuvat sekä panchromatiikka. Datan lähteitä ovat satelliitit (esim. Landsat, Sentinel-2, Sentinel-1), SPOT ja muut sekä lentokone- tai drone-kuvaukset. Esikäsittelyyn kuuluu radiometrinen ja geometrinen korjaus sekä ilmakehän vaikutusten poisto. Kuvia analysoidaan GIS-ympäristöissä: luokittelu, muutoksen havaitseminen ja muun muassa kasvillisuusindeksit kuten NDVI.

Etäkuvaus tukee maankäytön suunnittelua, maataloutta, metsätaloutta, kaupunkisuunnittelua sekä ympäristön seurantaa. Se on keskeinen työkalu luonnonkatastrofien hallinnassa, vesistöjen tilan seurannassa ja mineraaliesiintymien kartoittamisessa. Käyttöön liittyy kuitenkin rajoitteita: optisten kuvien pilvisyys voi heikentää tiedon saatavuutta; kuvausresoluutio ja aikajana voivat rajoittaa tulkintaa; sekä datan käsittely ja tulkinta vaativat osaamista ja resursseja.