Erottelumenetelmä

Erottelumenetelmä tarkoittaa prosessia, jolla sekoitus jaetaan erillisiin komponentteihin tai faaseihin. Tavoitteena voi olla puhtaan aineen erottaminen, epäpuhtauksien poistaminen tai koostumuksen selvittäminen analysointitarkoituksessa.

Perusperiaate on erottuvien ominaisuuksien, kuten liukoisuuden, haihtuvuuden, tiheyden, hiukkaskoon, magnetisyyden tai kemiallisen sitoutumisen, erilaisuus. Erottelumenetelmät jaetaan yleisesti fysikaalisiin ja kemiallisiin. Fysikaaliset menetelmät perustuvat ominaisuuksien eroon ilman kemiallista muutosta; kemialliset menetelmät hyödyntävät reaktioita tai sidoksia, joiden jälkeen erotettavat aineet voidaan poistaa.

Esimerkkejä yleisistä erottelumenetelmistä ovat suodatus kiinteän aineen erottamiseen nesteestä; kaataminen ja sentrifugointi kiinteän aineen poistamiseksi nestemäisestä aineesta; tislitus ja haihdutus haihtuvien komponenttien erottamiseen sekä nesteiden erottamiseen toisistaan; kiteytys ja kristallisaatio puhtaan aineen muodostamiseksi; liuottimien välinen erottelu sekä kromatografia; sekä kalvotekniikat kuten osmoosi ja ultrafiltraatio; magnettinen erotus rajoittuen magneettisiin aineisiin.

Käyttökohteita ovat laboratoriorabot ja tutkimustyö, teollisuusprosessit, kaivannaisteollisuus, ympäristönsuojelu sekä vedenkäsittely.

Valinta riippuu faasien luonteesta, halutusta puhtaudesta, kustannuksista sekä ympäristö- ja turvallisuusseikoista. Erottelumenetelmät voivat kohdata haasteita, kuten emulsioitumista, epäyhtenäisiä ominaisuuksia tai korkea energiankulutus, sekä tarvetta useammalle erotteluvaiheelle.