Eriytyneisyyden

Eriytyneisyyden käsite viittaa tilaan, jossa asiat, ihmiset tai toimijat eriytyvät toisistaan ja muuttuvat yhä erottuvammiksi. Se kuvaa sekä sosiaalisia että organisatorisia prosesseja, joissa ryhmät, käytännöt tai alueet muodostuvat erillisiksi ja vuorovaikutus vähenee. Käsite juontaa juurensa verbistä eriytyä sekä -neisyys-suffiksesta, ja sen genetiivimuoto on eriytyneisyyden.

Sosiologiassa eriytyneisyys liittyy sosiaaliseen eriytymiseen ja luokkien sekä ryhmien välisiin eroihin: tulonjaon, koulutuksen ja verkostojen erot heijastuvat elinoloihin, käyttökelpoisuuteen ja mahdollisuuksiin. Koulutuksessa eriytyneisyys voi ilmetä opetusryhmittelyn ja eriyttävän opetuksen muodossa, mikä voi johtaa eriytyneiden oppijaryhmien muodostumiseen. Kaupungistumisessa se näkyy alueellisen eriytymisen ja palveluiden jakautumisena, kun taas organisaatioissa roolit ja prosessit voivat eriytyä erikoistumisen myötä, parantaen tehokkuutta mutta hankaloittaen koordinointia.

Keskustelu eriytyneisyydestä on usein kaksijakoinen: toisaalta eriytyminen voi edistää erikoistumista, innovaatioita ja resurssien kohdentamista; toisaalta se voi lisätä eriarvoisuutta, syrjäyttämistä ja sosiaalisen koheesion heikkenemistä. Tutkijat ja päättäjät pohtivat keinoja vähentää haitallista eriytymistä esimerkiksi inklusiivisella politiikalla, universalisella lähestymistavalla ja tasa-arvoisella rahoituksella.