Erisuuntautuneisuus

Erisuuntautuneisuus tarkoittaa sitä, että jonkin ominaisuuden arvo riippuu suunnasta. Toisin sanoen materiaali, ominaisuus tai ilmiö ei ole yhtä suurta kaikissa suunnissa vaan vaihtelee sen mukaan, mihin suuntaan arvoa mitataan. Erisuuntautuneisuutta pienemmissä mittakaavoissa selittävät kuten kivilajin kide- tai kuitujakauma sekä mikrostruktuuri.

Suurin piirtein kaikilla aloilla voidaan erisuuntautuneisuutta törmätä. Materiaaleissa esimerkiksi kidejärjestelmä ja kuitujen suunta vaikuttavat mekaaniseen vahvuuteen, jäykkyyteen ja muottiutumiseen. Optiikassa erisuuntautuneisuus ilmenee refraktiivisessa indeksissä ja birefringenssissä, jolloin valo katkeaa eri polarisaatioiden mukaan. Geologiassa seismiset nopeudet ja lämpö- tai sähköjohtavuudet voivat riippua siitä, millä suunnalla mittaukset tehdään, mikä heijastuu sekä geologiseen tutkimukseen että maaperän vääristymien tulkintaan. Biologisissa kudoksissa ja suurikokoisissa elinjärjestelmissä rakenteellinen suuntautuneisuus voi vaikuttaa esimerkiksi aineiden kulkuun tai mekaniseen tukeen.

Maanmittaus ja tutkimus käyttävät erisuuntautuneisuuden kuvaantamiseen matemaattisia malleja, joissa ominaisuudet esitetään suunnasta riippuvina suureina. Yleensä erisuuntautuneisuus kuvataan tensorin avulla, joka määrittää ominaisuuden arvon eri suunnissa. Tämä mahdollistaa porras- ja suunnan mukaan suunnitellut materiaaliratkaisut sekä tarkemman tulkinnan fysiikan ilmiöistä.

Erisuuntautuneisuus on keskeinen käsite suunnittelussa, jossa materiaalien tai ilmiöiden ominaisuuksien suunnan mukaan täytyy ottaa huomioon.

---