Epävaraukselliset

Epävaraukselliset on suomen kielen termi, joka muodostuu etuliitteestä epä- ja adjektiivista varauksellinen. Etymologisesti se tarkoittaa kumulatiivisesti “ilman varauksia” tai “ilman epäilystä”. Kielessä sillä viitataan sekä ihmisiin että ilmaisutapoihin, joissa puheessa ei käytetä hedge-tyyppisiä varmistuksia tai epävarmuuden merkkejä.

Kielitieteellisessä ja diskurssianalyysissä epävarauksellisia puheilmaisuja pidetään yleensä vastakohtana varauksellisille tai hedge-ilmaisuille, kuten mahdollisesti, ehkä, saattaa olla, tuntuu. Epävaraukselliset ilmaisut esittävät väitteet suorasukaisesti ja päättäväisesti, usein ilman viittausta epävarmuuteen. Tämä ei välttämättä tarkoita totuutta, vaan puhujan valittua retorista asennetta.

Käyttökonteksti ja merkitys voivat vaihdella; epävarauksellisten ilmaisujen käyttö voi vaikuttaa puhujan uskottavuuteen ja tyyliin. Esimerkiksi tieteellisessä kirjoituksessa varauksellisuus on yleistä ja suositeltavaa, kun taas journalistisessa tai puheellisessa kontekstissa epävarmuuden minimoiminen voi lisätä vaikutusvaltaa. Epävaraukselliset puheenvuorot voivat siten viestiä selkeyttä ja päättäväisyyttä, mutta niitä voidaan myös nähdä kriittisesti, jos ne näyttävät perättömiltä tai liioitelluilta. Tässä mielessä termi on erityisesti keskustelunanalyysin ja retoriikan työväline, ei yleinen kieliopillinen luokka.