Epäpolaariset

Epäpolaariset, eli epäpolaariset yhdisteet tai molekyylit, ovat aineita, joiden pysyvä dipolimomentti on olematon tai lähellä nollaa. Tämä voi johtua joko saman elektronegatiivisuuden reaali- tai jaetun elektronin epätasaisesta jakautumisesta tai kolmiulotteisesta, symmetrisestä rakenteesta, joka kumoaa epäpolaariset sidokset toisiaan.

Käytännössä epäpolaariset yhdisteet ovat yleensä pareittain suhteellisen voimakkaasti sidoksissaan atomien välillä ja niillä on heikot molekyylimolekyylin väliset voimat, kuten Londonin dispersion-voimat. Tämä johtaa usein pienempiin kiehumispisteisiin ja sulamispisteisiin kuin vastaavilla polaarisilla yhdisteillä. Epäpolaarisuus näkyy myös liukoisuudessa: ne liukenevat yleensä vähän veteen mutta hyvin epäpolaarisiin liuottimiin, kuten bensiiniin tai hexaaniin. Yleisesti sanonta “tasaista liuottamisen mukaan” pätee.

Esimerkkejä epäpolaarisista aineista ovat hapettu N2, O2, sekä metaani (CH4), etaani (C2H6) ja bentseeni (C6H6). On kuitenkin huomattava, että joillakin yhdisteillä voi olla polaarisia sidoksia, mutta niiden molekyylin symmetria kumoaa kokonaisuuden dipolimomentin, jolloin ne käyttäytyvät epäpolaarisesti esimerkiksi CO2:n tapauksessa.

Epäpolaarisuus on tärkeä käsite kemian opetuksessa ja vaikuttaa esimerkiksi ratkaisuissa, faasissa, erotusmenetelmissä sekä ympäristön kemiallisessa käyttäytymisessä.