Epäperiodiset

Epäperiodiset (epäperiodinen, epäperiodiset) kuvaa asioita, jotka eivät noudattele vakiintunutta toistuvaa jaksoa tai periodia. Matematiikassa ja fysiikassa termi viittaa rakenteisiin, joita ei voida siirtää tai toistaa kokonaisuudessaan millä tahansa ei-nollalla siirrolla. Epäperiodisyys ei välttämättä tarkoita epäjärjestyneisyyttä; se voi ilmetä pitkäaikaisessa järjestyksessä ilman pysyvää translatiivista symmetriaa.

Tilanteissa tiloittumisessa epäperiodiset tilat ovat lattioita tai tiloja, joissa ei ole translationalsymmetriaa, mutta jotka voivat silti osoittaa pitkäaikaista järjestystä. Esimerkkejä ovat Penrose-tiling ja Ammann–Beenker -timelyt, joita hallitsevat injektiota tai itsetäsmäytyminen tuottavat ei-toistuvaa, mutta strukturoitua kuviota.

Fysiikassa epäperiodiset rakenteet liittyvät usein epäperiodisiin kiteisiin eli quasicrysteilleihin. Niillä on pitkäaikainen orjallisuus, mutta niiden tarkan tilallinen toistuminen on puutteellista; niiden diffraatiokuvio voi kuitenkin sisältää teräviä Bragg-hittejä. Tämä haastoi vanhan määritelmän kristallista, jonka mukaan kristallit ovat aina periodisia.

Dynaamisessa järjestelmässä ja aikasarjoissa epäperiodinen kierto tai kaava viittaa siihen, ettei järjestelmä toistu tarkalleen samana, vaikka se saattaakin olla määrällisesti ennustettava tai säädelty. Epäperiodisyys eroaa satunnaisuudesta, koska sitä voidaan usein kuvata sääntöjen tai derivaatioiden avulla.

Etymologia ja käyttö: epä- on negatiivinen etuliite suomen kielessä, ja periodinen tarkoittaa jaksoittaista toistoa; yhdistelmä muodostaa terminologian, jota käytetään laajalti matemaattisissa ja tieteellisissä yhteyksissä.