Epäkoherenssia

Epäkoherenssia tarkoittaa tilaa, jossa teksti tai puhe ei muodostu selkeästi yhteen tai jossa ajatuskulku ei ole loogisesti jatkumo—tai jossa teksti sisältää ristiriitoja ja epäselviä viittauksia. Se voi ilmetä sekä loogisena epäjohdonmukaisuutena että kielellisenä ja rakenteellisena epäkoherenssona, jolloin yleisön on vaikea seurata pääväitea, tarkoitusta tai argumenttien välistä yhteyttä. Epäkoherenssia voi esiintyä sekä käsitteellisessä että narratiivisessa kontekstissa.

Tyyppejä voidaan hahmottaa useilla tasoilla. Looginen epäkoherenssi viittaa siihen, että johtopäätökset eivät seuraa premisseistä tai että premissit ovat keskenään ristiriidassa. Kielellinen epäkoherenssi ilmenee epäselvyytenä viitatessa, terminologiassa tai epäjohdonmukaisina väitteinä; esimerkiksi pronominien viittausten epäselvyys hämmentää lukijaa. Narratiivinen epäkoherenssi puolestaan tarkoittaa aikajärjestyksen, tapahtumien suhteiden tai kerrontatekniikan epäjohdonmukaisuutta, mikä heikentää tarinan ajallista tai temaattista rakennetta.

Tunnistaminen ja merkitys. Esiintyminen voi heikentää viestin uskottavuutta ja vaikuttavuutta sekä tiedon vertailtavuuskykyä. Tekstin alkuperäisen tarkoituksen ja pääväitteen selkeys, relevanttien yhteyksien esittäminen sekä johdonmukaiset siirtymät ovat keinoja vähentää epäkoherenssia. Diskurssianalyysissä epäkoherenssia arvioidaan usein kontekstin, tarkoituksen ja yleisten rakenteiden perusteella.

Esimerkki: väite “Kaikki koirat ovat nelijalkaisia. Tämä auto on koira.” sekä epätarkat tai ristiriitaiset viittaukset voivat ilmentää epäkoherenssia. Epäkoherenssia voidaan välttää huolellisella rakenteella, täsmällisillä määrittelyillä ja selkeillä yhteyksillä väitteiden välillä.