Epäjatkumat

Epäjatkumat on suomenkielinen termi, jota käytetään kielitieteellisessä ja tarkastelevassa kirjoittelussa viittaamaan tilanteisiin, joissa jokin jatkuva ajatus, lauseketju tai prosessi ei jatku odotetulla tavalla vaan jää kesken tai katkeaa ennen lopullista päätelmää. Sana muodostuu epä- etuliitteestä sekä jatkuma-nimisestä juuresta, jonka perinteinen merkitys on käsittääkseni continuation tai jatkumo.

Käyttö ja merkitys vaihtelevat kontekstin mukaan. Kielitieteessä epäjatkumia voidaan tarkastella discourse-analyyttisesti siten, että puheessa tai tekstissä keskeytys tai jätetty loppu luo odotuksen, epävarmuuden tai tehostetun retorisen vaikutuksen. Tällaiset keskeytykset voivat ilmetä sanallisesti, syntaktisesti tai järjestyskontekstissa, jolloin lukija tai kuulija täyttää jälkikäteen kesken jätetyn ajatusketjun.

Epäjatkumia voidaan myös tarkastella laajemmin prosessien tai linjojen jatkumattomuuden näkökulmasta. Joissakin teknisissä teksteissä termiä on käytetty kuvaamaan ilmiöitä, joissa jokin vaihe ei enää jatku tai joka pysähtyy odottamatta, mutta tällainen käyttö on luonteeltaan vähemmän vakiintunutta ja voi vaihdella tutkimussektorin mukaan.

Rajoitukset ja huomioitavaa. Koska epäjatkumat ei ole vakiintunut yleiskäytössä laaja-alaiseksi käsitteeksi, sen merkitys voi poiketa lähteestä toiseen. Tarkoituksenmukainen merkitys hahmotetaan parhaiten kontekstin perusteella, jossa termiä käytetään.

Näytä: lisätietoja käsitteestä löytyy usein suomenkielisissä kielitieteellisissä teksteissä sekä discourses-tutkimuksissa, joissa keskitytään ilmaisun keskeytyksen retorisiin vaikutuksiin.