Epäformaalit

Epäformaalit on termi, jota käytetään kuvaamaan kielen ja viestinnän epävirallisia, arkisia muotoja. Se viittaa kielimuotoihin ja viestintätyyleihin, jotka poikkeavat muodollisesta, virallisesta ja neutraalista rekisteristä. Epäformaalit voivat ilmetä sekä puhutussa että kirjoitetussa kielessä, ja ne voivat vaihdella kontekstin, iän, ryhmän ja alueen mukaan.

Ominaisuuksiin kuuluu usein rennompi sanasto ja kieliopillinen epämuodollisuus: slangia, puhekielisiä ilmauksia, lyhenteitä, sanavartaloiden muokkaamista, lauseiden jäsentelyä sekä puhekielisiä interjektioita ja huudahduksia. Myös puhekielen piirteet, kuten sanan päättymien ääntämysten muunnelmat ja toisto, voivat esiintyä epäformaalissa kielessä. Epäformaalit voivat ilmaantua sekä itsestään että tilanteen mukaan, esimerkiksi some-keskusteluissa, ystäväpiirissä tai nuorison kielellä.

Käyttökontekstit ja merkitys vaihtelevat: epäformaalit voivat lisätä läheisyyttä, luottamusta ja suoraa viestintää sekä luoda yhteenkuuluvuuden tunnetta. Toisaalta niitä voidaan pitää vähemmän soveliaana virallisissa yhteyksissä, kuten virallisissa kirjeissä, virasto- tai akateemisissa teksteissä, ja ne voivat johtaa tulkinta- tai ammattimaisuuskysymyksiin.

Kielessä epäformaalit ovat dynaaminen ilmiö, joka muuttuu teknologian ja nuorisokulttuurien vaikutuksesta. Ne ovat osa kielten variointia ja sosiaalista identiteettiä, ja niiden huomioon ottaminen on keskeistä kielipalveluissa, opetuksessa sekä viestinnän suunnittelussa.