Epiteelisoluina

Epiteelisoluina ovat epiteelisen kudoksen soluja, jotka muodostavat epiteelin, kehon sisä- ja ulkopinnoille sekä rauhasten rajapinnan. Epiteeli toimii suojaavana barierina, säätelee aineiden imeytymistä ja eritystoimia sekä osallistuu aistimuksiin ja aineiden kuljetukseen. Epiteeli kuuluu kaikkiin kolmeen sikiökehityksessä käytettyyn lohkoon sitoutuvista kudoksista: ektodermiin, endodermiin ja mesodermiin.

Epiteelin rakenteessa voidaan huomioida kaksi pääluokkaa: kerroksen määrän mukaan yksikerroksinen (simple) ja kerrostunut (stratified) epiteeli, sekä solujen muodon mukaan litteä (squamous), kuutiomainen (cuboidal) ja pylväs- tai kappalemainen (columnar). Erityyppisiä epiteelejä ovat myös pseudostratifioitunut epiteeli, joka vaikuttaa kerrostuneelta mutta koostuu yhdestä solusta. Epiteelisoluilla on apikaalinen (ylä) ja basolateraalinen (ala ja sivut) puoli, ja niillä on solunjakautuminen ja orientoitu polarity. Usein apikaalisella pinnalla voi olla mikrovilluksia tai ciliumia.

Epiteeli saa tukea basaaliltaan basement membrane -basement-membraanista, jonka muodostavat basal lamina ja tuki-elin kudokset. Solut muodostavat erilaisia liitoksia, kuten tiiviit liitokset, desmosomit ja adherens-liitokset, jotka ylläpitävät epiteelin eheyttä ja kommunikaatiota solujen välillä.

Epiteelisoluista kehittyy rauhassoluja ja ne voivat uudistua jatkuvasti kantasolujen tai basaalisten kantasolujen avulla. Etymologisesti epiteelistä puhuttaessa merkittäviä ilmiöitä ovat epiteelisolujen muutos (metaplasia) ja epiteelikohdun muutos (epiteliotunnusta siirtävä muutos, EMT), joilla on merkitystä kehityksessä ja sairauksissa.

Kliinisesti epiteeli esiintyy ihossa, limakalvoilla (hengitys-, ruoansulatus- ja virtsateissä), rauhasissa sekä veren- ja imusuonien sisä- ja ulkopinnoilla (endoteeli ja mesoteeli). Epiteelisyys on keskeinen käsite syöspolitiikassa, sillä yleisimmät syöpämuodot ovat epiteelikasvainsalaismyötäisiä kasvaimia eli carcinomat.