Epäjatkuvasta

Epäjatkuvasta on suomen kielen adjektiivin epäjatkuva elatiivin yksikön muoto. Adjektiivi epäjatkuva tarkoittaa “discontinuous” eli ei jatkuva, ja sitä käytetään sekä arkipuheessa että tieteellisissä yhteyksissä kuvaamaan ilmiöitä, joille on ominaista katko tai epäjatkuvuus. Koska suomen kielessä adjektiivit taipuvat lauseen mukaan, elatiivin yksikön epäjatkuvasta muodostuu silloin, kun määriteltävä substantiivi on elatiivissa.

Käyttöesimerkkejä ovat esimerkiksi epäjatkuvasta ilmaisusta (from a discontinuous expression) tai epäjatkuvasta funktiosta (from a discontinuous function). Tällaiset ilmaisut ovat yleisiä matematiikan, logiikan ja kielen kuvauksessa, joissa kiinnitetään huomiota katkoihin, rajoituksiin ja muutoksiin jatkumon suhteen.

Kielessä epäjatkuvuus muodostuu yleisesti sanan itse tai sen kontekstin kautta, ja termiä “epäjatkuva” voidaan käyttää sekä predikatiivisesti että attribuuttisesti. Erityisesti matematiikassa puhutaan epäjatkuvista funktioista ja epäjatkuvuuksista, kun funktio ei ole jatkuva pisteittäin tai kokonaisuutena. Sanaa epäjatkuvasta käytetään sen elatiivimuodossa vain silloin, kun kyseessä on lauseyhteys, jossa adjektiivi kuvaa jotakin, josta puhutaan ulkopuolelta – lähteestä, alkuperästä tai kontekstista käsin.

Näin ollen epäjatkuvasta ei ole itsenäinen vakiintunut käsite erillisenä terminä, vaan kyse on adjektiivin taivutetusta muodosta, jolla kuvataan jatkuvuuden puutetta tietyssä kontekstissa. Se liittyy laajemmin sanoihin epäjatkuvuus ja epäjatkuva.