Enimmäisoikeuksien

Enimmäisoikeuksien on enimmäisoikeuden genetiivimuoto, jota käytetään viittaamaan useiden oikeuksien enimmäiseen laajuuteen tai määrään. Termi esiintyy usein oikeudellisissa, sopimus- sekä säädösteksteissä, joissa määritellään, millä tasolla tai miten kauan oikeuksia saa käyttää tai hyödyntää. Enimmäisoikeuksia voidaan tarkastella sekä yksittäisen oikeuden että useamman oikeuden kokonaisuuden kontekstissa.

Nykytieteen ja kieliopin näkökulmasta enimmäisoikeus muodostuu yhdistämällä etuliite enimmäis- ja perussana oikeus. Nominatiivimuoto on enimmäisoikeudet; genetiivimuoto on enimmäisoikeuksien. Monikon genetiiv on muodostettu -ien päättymysten kautta, mikä ilmaisee omistussuhteen: se kuuluu useammalle oikeudelle tai usealle oikeudelle yhteisestä laajuudesta. Tämä taivutusrakenne on yleinen suomen kielen muoto, erityisesti juridisissa teksteissä, joissa korostetaan laajuutta, rajoja tai voimassaoloa.

Käyttöesimerkkejä ovat: "Sopimuksessa on määritelty enimmäisoikeuksien laajuus." "Enimmäisoikeuksien käyttöönotto edellyttää asianosaisten suostumusta." "Lainsäädännössä asetetaan enimmäisoikeuksien puitteet." Termi ei itsessään määrittele tiettyä oikeutta, vaan viittaa enimmäiseksi määriteltyyn rajaan, jonka puitteissa oikeuksia voidaan käyttää tai myöntää.

Lähinnä enimmäisoikeuksien ilmauksia tavataan oikeudellisissa dokumenteissa ja sopimuksissa.